if I could only have one...

... niin haluaisin tuon ihanan Sonia Rykielin pöllölaukun. Ei hajuakaan, missä näin tuon ensimmäisen kerran, mutta sen jälkeen ajatus noin hienosta ja omaperäisestä laukusta ei ole jättänyt rauhaan. Jos ostaisin kalliin laukun, tahtoisin sen olevan erilainen. En haluaisi maksaa montaa sataa euroa tavislaukusta. Vaikka yleensä panostetaankin rahaa juuri klassisiin vaatteisiin ja asusteisiin, minä en. Laukun pitäisi kuitenkin olla ehdottomasti monikäyttöinen, koska ei niin paljoa rahaa voi nurkkaan jättää pölyttymään. Ja juuri näistä syistä tämä Arthur bag on täydellinen. En juuri keksi yhtäkään vaatettani, minkä kanssa laukku ei sopisi. Samalla se toisi särmää tylsiinkin vaatteisiin. Ja onko laukku sitten tylsä? Ei ei ei ei ei... Ja mitä vielä? Täydellisen kokoinen, sopivasti kimalletta, ihania hapsuja, mokkanahkaa ja juuri oikean pituinen olkahihna.


Ja miksi minulla sitten ei ole jo tuota laukkua? Siksi, ettei ole varaa edes siihen yhteen.

SAIN IHANAT UUDET HIUKSET!

... mutta nyt makaan läppärin kanssa flunssaisena sängyn pohjalla, joten mitään kuvia ei tänään vain kykene ottamaan. Huomenna sitten pirteänä. :) Teini-lehti miss mixin kuvaaja ehti kuitenkin tänään ikuistaa vastaleikatun tukkani kameransa muistikortille suostuttuani vastamaan katu-gallupin kysymyksiin juoruilusta narinkka-torilla. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun pysähdyin kyseisellä aukiolla kyselijöiden pariin. Kamalaa, että hömppälehti meni Amnestyn ja WWF:n edelle. Mutta kun nyt on mahdollisuus päästä lehteen niin...

Peaches Geldof

Love her style. Enkä liene ainoa. Tämä brittiläinen tärkeimpien tyyli-ikonien joukkoon listattu seurapiirijulkkis ja tosi-tv-tähti nimittäin osaa valita vaattensa. Juuri ja juuri hyvän maun rajoissa pysyttely uppoaa minuun täysin. Samaan kastiin voi luokitella myös niin Chloe Sevignyn kuin Daisy Lowenkin. Kyseinen tyylilaji vaatii veitsenterävää tyylitajua. Eikä yhtään sen vähempää omaa päätä.

Arghh... Mikä hame! Tuollaisen tekisi itsekin keltaisesta kankaasta, mustasta tyllistä ja valkoisesta paksusta resorinauhasta. Voi kun saisikin aikaiseksi. Tehkää joku taitava, niin maksan palkan siitä. :) On muuten ilo, että yhä enemmän punaisella matolla nähdään vaatteiden kantajien omaakin persoonaa, eikä vain klassisia mekon linjoja.
Taas polvisukkia ja pitsiä, joita olen aiemminkin hihkunut. Taidankin pikkujouluihin pukea satiinimekon sukkieni seuraksi. Ja keskimmäisen kuvan syytä, että perjantain palkan myötä on ihan pakko hakea tuollainen pitsipaita. Olen kuitenkin ihan ylpeä, että kolme viikkoa jopa olen pystynyt sitä vastustelemaan. Tuo yhdistelmä mustan löysän mekon kanssa on loisto!

On harvoja tilaisuuksia, joissa mielestäni kuuluu olla juhlavuuden lisäksi konservatiivinen ja jäykän asiallinen. Tästä on hyvä ottaa mallia: juhlava mekko kultatehostein on juuri sopiva moneen menoon, kun sen kanssa parittaa matalat kengät ja nahkatakin. Myöskään jakun ei ole tarkoitus (etenkään tällä sesongilla) olla ainoastaan bisnes-lookin juuret.

Tämän syksyn suuri ihastukseni on valkoinen mekko-mustat sukkahousut yhdistelmä. Yllättäen kaipaan kermanvaalean mekkoni rinnalle myös vitivalkoista kumppania. Tässäkin asussa on jotenkin juuri sopivasti kaikkea ja hyvässä harmoniassa vielä. Ruskeat herrain-kengät tuovat sopivasti särmää muuten musta-valkoiseen asuun.

Juuri näin hyvältä näyttää pitsimekko kunnon nahkarotsin kanssa. Mikään ei näytä harkitulta, vaikka juuri sitä onkin. Kuvitelkaa, jos nuo maiharit olisi yhdistetty ensimmäisen kuvan nahkatakin kanssa ja ensimmäisen kuvan ballerinat jälkimmäisen kuvan hameen kanssa. Ihan kiva edelleen, mutta olisiko Geldolfin tyyli sitten enää niin kovinkaan seurattua?

hih

Voisiko olla suoloisempaa ja osuvampaa. :)

Lisää ihania juttuja Claran blogissa.

myrsky ei meitä nujerra

Tälläisiä myrskypäiviä ei tälle syksylle enempää kaivata, kiitos vain! Ei paljon aamulla huvittanut sängystä töihin lähteä, kun tuuli hakkasi sadetta lasia vasten niin että tiivisteissä nitisi. Päällä siis pitkät kalsarit, villapaita ja tuulipuku.

Kylmät päivät pelastaa ainoastaan viltti, elokuva ja kuuma juotava. Ja tämä on kuumista juomista parasta. Etenkin talvella ja syksyllä.

Hauduta puoleen kuppiin kuumaa vettä Forsmanin Chai latte teetä. Kuumenna kattilassa lisäksi maitoa kaada se teen joukkoon. Mausta tee kardemummalla ja kanelilla ja voit melkein leikkiä että on joulu.
Ja ihan näin by the way VIIVI PÄÄSEE HUOMENNA KAMPAAJALLE!! Ei mikään ihan pikku juttu näille hiuksille. Vasta huomenna pääsen tämän asian yli, sillä sitten pää on hohtavan vaalea ja otsalla huiskii ihanat etuhiukset.

kiitos!

Suuri kiitos Lauralle! Kun kerran saan nyt jakaa tunnustusta eteenpäin, tahdon antaa sen kaikille, jotka täyttävät bloginsa vahvoilla omilla ajatuksillaan, kauniilla kuvilla, monipuolisilla jutuilla ja kykenevät välittämään näiden kautta lukijalleen inspiraatiota, hyvää mieltä tai ajateltavaa. Palautan tämän siis myös takaisin lähettäjälleen.


Vietän aikaani tällä hetkellä paikassa nimeltä the koti. Sauna on lämpenemässä ja ruokaa olen syönyt jokaista raajaa myöten. Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, lasagnea, lättyjä... Taidan mennä nyt Idolsia katsomaan ja iltateelle. Palaan asiaan huomenna. Jos maltan. ;)

parasta juuri nyt

1.PITSI
Mitäs tähän lisäämään. Eiköhän tuosta kuvasta näe kuinka täydellinen tuo musta pitsihame on läpinäkyvyydessään, epäsymmetrisellä pitkällä helmalla varustettuna. Lisäksi haaveilen runsaasta pitsikaulahuivista ja valkoisista virkatuista verhoista.

2.MAIHARIT
En aio talvellakaan luopua hempeistä mekoista. Maiharit antavat asennetta muuten tyttömäiseen pukeutumiseeni. Ostin omani toissapäivänä pitkävartisina. Tyylien sekoittelu on niiin siistiä!

3.POLVISUKAT
Nyrpistelin pitkään ajatukselle, että itse käyttäisin polvisukkia. Ei tuntunut omalta jutulta. Sitten älysin ostaa tarpeeksi polven yli menevät. Tuulisella säällä ehdottomat sukkisten päällä!

4.VÄRIKKÄÄT MOHAIRNEULEET
Hakusalla on kunnon käyttöneule. En halua mustaa enkä harmaata, vaan synkänjakylmäntalvipäivän piristäjän. T. Ivana helsingin syksystä haaveileva

5.ISOT, MUHKEAT PONCHOT
Omistan kolme ja silti haluaisin lisää. Syksyllä paras takin korvaaja. Bussi pysäkillä voi kuvitella kääriytyvänsä lämpimään vilttiin.

6.MUSTA TAVISHAME
Hei miksi en aiemmin tajunnut? Mukava päällä. Tarvetta jokaisena vuodenaikana. Pelastaa juuri vähän liian lyhyen mekon tai tunikan käytön. Arkeen ja juhlaan. Sopii kaiken kanssa. Kengillä ei niin väliä. Hmm.. Taidan ostaa ainakin kolme.

kuvat: garance doré, lookbook

tällaista on lentokentällä

Luokseni tuli tänään mies lentolippuaan heilutellen paniikinomaisin elkein kysymään, "Miten ehdin tälle?" Mies puhui suomea, mutta aksentti oli outo. Tarkistin lipusta, että kyseinen lento lähtee portilta 24. Neuvoin oikeaan suuntaan kahvilan taakse. Oli kuitenkin pakko käydä tarkistamassa miten kävi. Siellä tämä raukka reppu selässään pyöri ja katseli portista sisään. Taululla luki Barcelona klo. 17.45. Kello oli 13.50. Pyysin miehen lentolipun jossa kohteena näytti olevan Malaga. Taululta kun katsoi saattoi todeta, että oikea lento lähti tarkalleen tunnin päästä. Mies oli nähtävästi unohtanut siirtää kelloa. Kiitteli kovasti ja oli huojentunut. Kerroin asiasta työkaverilleni ja surkuttelimme yhdessä, kuinka ulalla ja kamalan paniikissa mies oli ollut. Jos kello olisi oikeasti ollut sen 14.50, olisi tämä poropaitainen viisikymppinen ollut auttamatta myöhässä. Ihan oikeasti kävi sääliksi.

Myöhemmin totesin työkaverilleni, että tuo mies tuossa tiskillä on juuri se josta kerroin aiemmin. Katsoin kelloa ja se oli viittä vaille kolme. Malagan lento ei ollut myöhässä, joten nyt herra oli totaalisen sekaisin. Näin tämän istuutuvan penkille syömään leipää. "Anteeksi, mutta ettekö ollut menossa sinne Malagaan?" "Siinä tapauksessa nyt olisi aika lähteä." Taas alkoi kamala sähellys ja panikointi. Taululla luki Final Call. Ohjasin miehen oikealle portille. Oli aivan pakko mennä perään tarkistamaan, löysikö tämä harhaileva ja aivan pihalla oleva rassukka oikeaan paikkaan. Taululla luki Gate Closed. Puoli minuuttia myöhemmin koneeseen ei olisi enää päässyt. Onneksi matkustajien koneeseenotto oli hiukan viivästyttänyt lennon lähtöä. Toiset vain ovat Helsinki-Vantaan kahdella käytävälläkin kuin neulat heinäsuossa. Oma päiväni kuitenkin parani tästä suunnannäytöstä. Toivottavasti en ollut ainut. Miehelle ei jäänyt aikaa kiittää.

Kamalasti muuta en tänään ole ehtinyt tehdä. Työvuorot 12-20 ovat sellaisia. Voinpa kuitenkin sanoa, että takana on hyvä päivä ja jotain sain aikaiseksi.

SCRAPBOOKING

Tänään sain aikaiseksi aloittaa suuren urakan, josta olen haaveillut tovin. Rakastan lehtiä ja niiden leikkelemistä. Yhteen kansioon olen tehnyt leikekirjaa sisustusjutuista, toiseen olen leikellyt ihania reseptejä sieltä täältä, ja eilen ostin A3 kokoisen luonnoskirjan vanhojen Trendieni uudelleen arkistoimista vasten.

Alan pikkuhiljaa hukkua aikakauslehtiini. Pinoja on korissa jos toisessa, pöydillä, laatikoissa, hyllyillä. En kuitenkaan voi heittää niitä kiertoon, koska niiden kansien välissä on niin paljon tekstiä ja kuvia, jotka haluan selata ja lukea uudelleen. Krisatomicilta sain kuitenkin loistavan aatteen leikata lehdistä kaiken tarpeellisen ja kauniin pois ja järjestää ne uudeksi, juuri itseäni inspiroivaksi, kirjaksi.

Trendi on lehti, jota olen lukenut kaikkein pisimpään, mutta nykyään aika lailla vain selailen sen läpi. En todellakaan ole valmis esimerkiksi silpomaan Vogueita, Ellejä, Dealereita (itsessään jo kaunis kuvakirja), enkä vielä uusinta ihastustani Damernas världiä. Trendit saavat siis nyt tehdä tilaa näille muille.

Aloitin urakan pinoamalla lehdet kasoihin vuosittain. Ainakin aluksi ajattelin vuotta 2005 vanhemmat lehdet heittää suoraan paperinkeräykseen. Jos innostukseni kantaa niin kauas, aion toki varmuuden vuoksi selailla nekin läpi. Toistaiseksi aion myös säilyttää tämän vuoden puolella ilmestyneet lehdet ehjinä. Saksien ja liiman hyökkäyksen kohteena ovat siis vuodet 2005-2007.

Kuten sanoin, uutena sijoituskohteena on mustakantinen jätti-luonnoskirja. Askartelukaupasta kävin hakemassa sekä liimakynän, että ohutta kaksipuolista teippiä. Molemmat ovat yleisesti käytettyjä leikekirjojen kasaamisessa. Näin ohut paperi ei kastu liimasta ja paksummat paperit pysyvät hyvin teipillä. Superkiinnittävää teippiä löytyy myös, jos haluaa koristella sivunsa esim. ruseteilla tai napeilla. ;) (Selasin kirjakaupassa leikekirjan tekoa ohjeistavaa kirjaa, ja mallit olivat sellaisiakin sekamelskoja, että pää tulisi kipeäksi sellaista tehdessä.)

Urakka on siis nyt vasta aloitettu. Minut tuntien valmistumisessa kestää äärimmäisen kauan, tai sitten mikään ei valmistu koskaan. Alkuinnostukseni kun hipuu nopeasti. Mutta katsotaan kuinka nyt käy. Yritän kuvitella, miten mukava valmista kirjaa on selailla. Ja miettikää mitä perintöä tulevalle jälkikasvulle!

Tiistai 14.14.08

No niin. Nyt olisi vihdoinkin aika kertoa viime tiistaisesta mukavasta päivästä. Voi sitten aloittaa uuden viikon puhtaalta pöydältä. :)

Ohjelmassa olis siis Erottaja shoppailua ilman ostoksia, Design museo ja elokuvaa Engelissä. Kyseessä oli ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun ehdittiin Vilman kanssa tehdä oikeasti jotain.

Kävin Design forumilla ensimmäistä kertaa pitkäaikaisista aikeista huolimatta. Tämän hetkiset näyttelyt eivät kauheasti vakuuttaneet, mutta samassa yhteydessä oleva Design forum shop sai minyt intoutumaan. Koko paikka pursuili kaikkea kivaa Lumi accesoriesin laukuista Seccon mangneetteihin. Tässä joku päivä aion käydä tutustumassa todella mielenkiintoiseen kirjatarjontaan paremmalla ajalla. Hyllystä löytyi paljon mm. inspiroivia valokuva ja design kirjoja. Aion haastaa itseni ostamaan kaikki joululahjani sieltä. Varmasti saa antaa yksilöllisiä lahjoja ja samalla tukea monia suomalaisia tekijöitä. Koko kaupan ydin onkin siinä, että tuotteet ovat varmasti suomalaisia, eikä mitään massatuotantoa. Hyvä tilaisuus pienille suurille taitureille loistaa. (Kuvassa muuten uuden My o My-liikkeen pienimuotoista piilomainontaa. Valitettavasti tuohon aikaan paikka oli jo kiinni. Pienellä kurkkimisella sai kyllä selville, että kauppa on täynnä kaikkea kivaa.)

Käytiin myös tiirailemassa uutta Rehab-liikettä. Vaikka liikkeen tyyli ei näin ulkoisesti vaikutakaan omaltani, löytyy ikkunasta monta merkkiä jotka herättävät mielenkiintoa. Koska avajaiset sitten jäivät väliin, täytyy suunnata nokka Erottajalle lähiaikoina. Tiistaina ei sisälle ehditty.

Vierestä löytyy yksi ehdoton suosikkini. Urban A:n Erottajan putiikissa en ole aikaisemmin käynyt. Ainoastaan Isossa omenassa... Koko kauppa pursuilee ostettavaa. Tiistaina matkaan olisi lähtenyt (palkka tuli vasta seuraavana päivänä :/) ihanat mansikka-korvikset, niiiin nätti kaulakoru, kukkaruukkuja, sukkahousut ja vaatteita en viitsinyt edes katsoa. Ja kuinka vaaleanpunainen "Travel laundry-bag" voikaan parantaa mielentilaa niin huomattavasti. 12 euron pussukka on otettava mukaan seuraavalle reissulle. Se saa varmasti likapyykin tuoksumaan hyvälle.

Koska oli pakko päästä lepuuttamaan jalkoja noiden 12 sentin korkojen vuoksi, löydettiin kotoisa Bar Esplanadi (tai joku sellainen). Kassaneiti soitti siinä samalla levyjä, sisustuksena oli punaista ja sinistä seinää, bänditarroja, alumiinilamppuja ja silti paikka oli yhtäaikaa tyylikäs. Käykää itse katsomassa. En osaa selittää. :) Siinä hurmiossa päätin kahvin sijaan juoda viiniä. Paikka ei muuten ole edes kallis sijainnistaan huolimatta. Iso kahvi+12cl hyvää viiniä=5,9€

Jos et ole koskaa katsonut elokuvaa kino Engelissä, olisi jo korkein aika. Cinema Mondon elokuvat ovat suurimmaksi osaksi hyviä, eikä missään Finnkinon teatterissa saa sellaista fiilistä elokuvan katsomisesta. Pieni teatteri ei koskaan ole tupaten täynnä ja luulen että elokuvat näytetään vanhalta kunnon kaitafilmiltä. Ainakin luulen kuulevani kun nauha rätisee.

Tällä kertaa kävimme katsomassa Leijapoikaa. Olin nähnyt kyseisen jo kerran aiemminkin, mutta sen verran lähtemättömän vaikutuksen elokuva minuun teki, että toinen katselukerta oli tervetullut. Elokuva on sekä surullinen, tuskainen ja opettava, mutta ennen kaikkea koskettava ja liikuttava. Tarina kertoo kahdesta Kabulilaisesta pojasta, ylimmästä ystävästä jotka ovat toisilleen kuin veljiä. Kurjien tapahtumien myötä poikien välille kasvaa kuilu ja lopulta sota repii Amirin ja Hassanin eroon toisistaan. Poikien kasvettua aikuisiksi maailma on ehtinyt muuttua paljon. Amir palaa Amerikasta 20 vuoden jälkeen hajalle revittyyn Afganistaniin. Alkaa vaikea matka sovintoon salaisuuksien ja riskien kohtaamisen kautta. Elokuva on koskettava tarina ystävyydestä, kammottavista virheistä ja ennen kaikkea rakkauden merkityksestä. Elokuvan katsominen kuivin silmin on lähes mahdotonta. Lopputekstien aikaan teki mieli nyyhkyttää ääneen. Elokuva perustuu samannimiseen Khaled Hossainin kirjaan.

hame:uff // takki:kirppis // kengät:Topshop // neuletakki:vero moda // laukku:Sisley // sifonkipaita: h&m trend // korut:pieces

ps.kyllä huomaa, että oma kamerani on ollut varikolla kun näitä kuvia on otettu. ;)

Hiusunelmointia

Erityisesti haaveilen etuhiuksista. Kaikinpuolin tulen hulluksi näiden ylikasvaneiden, juurikasvuisten ja haperoiden hiusteni kanssa. Tuntuu, että näen koko ajan mitä makeimman värisiä ja parhaiten leikattuja hiuksia. Pystyn samaistumaan siihen vastatrimmattuun oloon ja tuntuu, että ajatuksetkaan ei kulje kirkkaasti kun hiusväri on niin haalistunut. Tahtoisin jo pörröttää uutta suoraa etutukkaa ja silotella kiiltäväksi käsiteltyjä latvoja.

Tahdon, että tulevat etuhiukseni on sen verran pitkät, että ne saa huiskaistua myös sivuun kun alkaa ärsyttää. Monesti olen yrittänyt myös pitää niitä pinnillä tai pannalla kokonaan poissa, mutta yleensä tunnen oloni alastomaksi ja häiritsee hirveästi. Nyt kun nämä hiukset tässä pikkuhiljaa alkaa huiskia takapuolessa asti ahkeran kasvatuksen ansiosta, olen luvannut itselleni yrittää paremmin. Lyhyeen polkkaani se olikin ehkä huono yhtälö...


Tuohon kirjastontädin nutturamuotiin olen muuten ihastunut tosissani. The Sartorialistin kuvaamien suloisten tyttöjen kampaukset ovat juuri niitä ainoita, joita osaan itselleni väkertää. Omien hiusteni pituus ei ihan riitä tuollaisiin pään yli vedettyihin lettisykeröihin, mutta pian, pian. (Voi miten mukavalta ja ihanan väriseltä tuo neuletakki näyttääkään!)

AAARGGHH!! Näännyn odottaessani vielä lähes kaksi viikkoa kampaajalle pääsyä!! Olen muuten laittanut jo kalenteriin päivän, jolle varaan heti seuraavan ajan. Aion palata kuusiviikkoisiin jaksoihin parturointikertojen välillä. Olen saanut nyt opetuksen, ja vastedes aion pitää kuontaloni karehdittavassa kunnossa päivästä, viikosta ja vuodenajasta riippumatta. (jeah, right. no siis leikkuun ja värjäyksen osalta.)

ps. Nyt Heroldin Kimi laulelee sulosointuja kaiuttimissamme. Jos nautit kauniistaa, melodisesta fiilistelymusiikista, suosittelen vilpittömästi. Varmasti tulee hyvälle tuulelle!

Perhe-päivä

Vilman oltua täällä jo viisi päivää, pöllähti koko muu perheeni tänään Helsinkiin. Ollessani vain yksi osa viisihenkistä sisaruslaumaamme (ja myös vanhin), on koko päivä ollut melkoista häsyä. Ihanaa, ihanaa, koska yhdessä ehditään olla ihan liian harvoin, ja johan täällä muuten onkin rauhallista. Sain leikkiä uima-altaassa krokotiilihippaa tarpeeksi moneksi kuukaudeksi ja luonnontieteellisestä museosta sai paljon enemmän irti keräillessä leimoja lasten puuhavihkoon.

Luonnontieteellinen museo oli kyllä yllättävän mukava paikka vierailla. Tuli muuten huomattua, kuinka tehokkaasti kaikki peruskoulun maantiedon asiat on muistin syövereihin hukkuneet. Torstaisin kello 16sta jälkeen ilmainen sisäänpääsy.

I´m a Social butterfly

Hihii... Kävi eilen vähän köppäsesti. Meni kaupungilla niin myöhään, että lähdettiin kotoa myöhään ja tultiin Rehabin avajaisiin myöhässä. Tai siis oltiinhan me ajoissa liikkeellä, mutta ajoissa olivat siirtyneet sieltä jatkoillekin. E kuitenkaan haittaa yhtään, sillä päädyttiin viettämään iltaa paljon mukavempaan paikkaan ja mukavempiin fiiliksiin (olen melko varma asiasta). Nimittäin siinä Erottajalla Cuba Caféssa juhlittiin Kim Heroldin uuden levyn julkkareita. Voi että tykkään siitä sen äänestä ja musiikista... Paikalla oli paljon iloisia ihmisiä ja maailman parhaita mojitoja! Vadelmaa ja mustikkaa ja passionhedelmää ja ihania. :) Ja kuten jo sanoi, paljon hyvää musiikkia. Loppuillan jammailuista vastasi Dj Control. Olen muuten aika varma, että käyn hakemassa tuon kyseisen DrunkSoberLoveMusic-levyn. Käväistiin vielä ennen nukkumaanmenoa viinillä Yliopistonkadulla ihanassa pienessä Vinyylissä. Kaikkea tätä suosittelen!

Päädyin kiireessä pukeutumaan (vahingossa) yltäpäältä H&M trendiin. Ihanaiset kenkäni ostin kesällä Biancosta niin kutsuttuna pakko-ostoksena. Ilman niitä olisin ollut monta päivää poissa tolaltani. Eikä muuten haitannut yhtään vaikka kengät onkin sandaalimallia. Sukkahousut estivät paleltumisen ja nätin päivän jäljiltä kadut olivat kuivat.

Vilma onneksi puki päällensä Samu-Jussi Koski-mekkoni. Sille ei ole paljon kesän jälkeen ollut käyttöä, no kesäisyytensä vuoksi, mutta myös siksi, että menin innostuksissani ostamaan sen kokoa liian pienenä vain, koska se sinä päivänä sattui sujahtamaan päälleni niin kätevästi. Kyllä se päälle menee, mutta inhoan kun ahristaa.

Masentaa hirveästi mennä huomenna töihin. Mukavien vapaiden jälkeen tekisi mieli jäädä kunnon lomalle. Huomenna muuten saan vasta ne tiistain kuvat, joten juttua tulee kyllä todella pahasti myöhässä. Silloinenkin päivä oli niin täynnä kivaa tekemistä, että on siitä silti pakko kirjoittaa. :)

ps. Vilma muuta jo Helsinkiin!

vapaapäivä

Tässä menee taas vähän aikajana sekaisin. En ole saanut eilisen päivän tekemisiä tänne, koska Vilman kameralta ei saanutkaan siirrettyä kuvia koneelle omalla johdollani. Huomenissa pitäisi onnistua, jos vain aikaa löytyy.

Tänään kuitenkin pengottiin Fida outletissa ja kierreltiin kaupungilla. Ostin ison kasan kukkamekkoja tulevaa projektia varten. Siitä sitten myöhemmin lisää. Euron kappalehinnalla mukaan tarttui myös kaksi silkkipaitulia. Ihan loistavia sellaisille päiville, kun haluaa olla vähän rennommin, mutta pitää pukeutua silti siististi. Vielä kun värit ovat pirteät pinkki (joo, en vieläkään tajua) ja smaragdin vihreä. Syntyi mielikuva vaaleasta farkkuhameestani ja neuletakista yhdistettynä uusiin paitoihini. Heti kun tämän viikon haipakka hellittää, aion kokeilla mielikuvani toimivuutta käytännössä.

Tämänpäiväinen sää oli taas mitä mielettömin. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta niin kirkkaasti, että koko maailma näytti paljon kauniimmalta. Totuus vain on se, että vaikka kuinka porottaa, ei paljon enää lämmitä. Ei haittaa. Kunhan on nättiä, käytän mielelläni uutta ihanaa talvitakkiani. Ja vanhaa Minimarkettiakin.

takki:h&m(iäisyyksien takaa) // mekko:only // paita: MTWTFSS // kengät:spirit // laukku ja huivi:kirppis // korut:kirppis ja h&m

ps. alkaa olla paniikki tämän illan vaatteiden kanssa. pitäisi jo lähteä sinne avajaisiin, mutta ei mitää havaintoa, mitä päällensä laittaisi.

Tuplailen tässä Go 4 it vol 2-blogin maanantai-arvonnan voittomahdollisuudet. :) Palkintona Noa Noan suloinen meikkipussukka. Arvonta löytyy siis täältä.

Selailin tuossa juuri Stockholm Street Style- sivustoa. Tämän kuvan nähtyäni päätin, etten aina roikota kaulahuiviani. Tuolla lailla se näyttää siistimmältä ja harkitummalta, eikä vain välttämättömältä kylmältä suojautumiselta.

Pikkusiskoni Vilma viettää tämän viikon syyslomaansa Helsingissä, ja hyödyin siitä heti tänään. Vilmalla on aina ollut parempi tuuri kaikessa, ja tänään kaupungilla joku mies oli tullut tarjoamaan kutsua Erottajalla (samalla kadulla mm. Beam, Urban A ja uusi My o My) sijaitsevan Rehab muotiliikkeen avajaisiin. Löysin taloussanomien sivuilta juttua kyseisestä liikkeestä ja mielenkiintoiselta vaikutti. Rekeiltä löytyy muiden muassa Betsey Johnssonin mekkoja. "Tärkeintä on tyyli eikä suinkaan hinta. Siksi samalta tangolta voi löytyä kolmenkympin ja kolmensadan euron paita." Näin liikkeen country manager oli liikeideaa kiteyttänyt. Innolla siis odottelen keskiviikkoa. Tiedä ketä siellä tulee vastaan. ;) Täytyykin alkaa jo miettiä, mitä sitten laittaa päälle.

I<3TOPSHOP

Tahdon tahdon tahdon! Olen täysin rakastunut Topshoppiin. Tukholman ja Lontoon liikkeissä olen tänä vuonna päässyt transsiin, mutta nettikaupastakaan ei Suomeen saa vaatteita tilattua. Silti käyn useinkin haaveilemassa ja hakemassa inspiraatiota. Tukholmasta löysin ihanat kengät ja lyhytpulttuisen playsuitin. Kumpiakaan en kertaakaan ole päässyt käyttämään. Alkava viikko on kuitenkin täynnä ohjelmaa, joten pääsen pukeutumaan vähän paremmin kuin männä viikoilla.



Tämänpäiväisellä selaillulla ihastuin totaalisesti ylläoleviin vaatteisiin ja asusteisiin. Tuollaisista leveälahkeisista housuista olen haaveillut jo kauan ja päättänyt ostaa ne jo useamman kerran. Kertaakaan en ole sellaisten kanssa päätynyt edes sovituskoppiin. Hopeisiin kenkiin taas olen ollut ihastunut salaa siitä asti, kun näin ensimmäisen kerran kuvan Marc by Marc Jacobsin hopeisista saappaista. Hapsuja paidassa, lintuja ihan missä vain ja tuollaisia kenkiä voisin haalia juuri nyt vaatehuoneeseeni. Tuota pinkkiä en osaa perustella. En yhtään tiedä mikä juttu meillä on meneillään. ;)

Karl Lagerfeld as a teddybear

Saksalainen pitkän perinteen nalletehdas Steiff on tuottanut yhteistyössä itse Karl Lagerfeldin kanssa tämän näköisnallen. Nallella on päällä kaikki Lagerfeldin profiilille ominainen aurinkolaseista valkoiseen kauluspaitaan, mustaan kravattiin ja skinnyjeanseihin. Tuotanto rajoittuu 2500 kappaleeseen ja hinta on noin 1500 Amerikan dollaria.

Ja nyt tahdon tietää, kuinka moni olisi valmis maksamaan nallesta noin järjettömän summan? Figuurin korkeuskin on vain 40 senttiä, eli ei mikään jättinalle. Lähes yhtä naurettava juttu kuin Spice Girls barbiet. Kyllä, kyllä. Vaikka kyse onkin Karl Lagerfeldista. Itse asiassa juuri se saa sen omissa silmissäni vielä naurettavammaksi. Mikä yhtälö on noin tyylikäs ja arvostusta herättävä, komean uran tehnyt vaatesuunnittelija ja nalle? Paljon mieluummin sijoittaisin nuo rahat herran itsensä tuotantoon, siihen pääasiaan.



Objektiivisempi kanta, tarkempaa tietoa ja Lagerfeldin oma lausunto täältä: www.wmagazine.com/fashion/2008/09/karl_lagerfeld

Tällaista tänään

Tämä päivä ei todellakaan mennyt ihan putkeen. Koko päivän olen takunnut niin pölynimurinjohdon kuin tietokoneen hiiren kanssa. Unohdin palauttaa lainaelokuvat ja nyt tulee sakkoja. Pyörälenkillä en kuitenkaan onneksi loukannut itseäni (tosin myöskään pyöräni lukko ei toimi kunnolla). Kangaskaupasta ei löytynyt yhtään inspiraatiota olohuoneen verhoihin. Kaupungilla halusimme yhden vaivaisen kupin teetä, mutta ensimmäisessä kahvilassa ei käynytkään VisaElectron ja toisessa saimme juuri istumaan päästyämme tietää, että se on menossa kiinni. Ramppasimme siis pitkin kaupunkia turhaan. Nyt saan tämän kuulostamaan todella dramaattiselta, mutta ihan oikeasti taisin nousta sängystä väärällä jalalla. Kaupungilta kotiin lähtiessäni kaikilla näytti olevan jo hyvä tuntuma perjantai-fiilikseen, mutta minä tietenkin nousen yöllä kolmeta töihin. Että tällaista tänään. Huomenna lähden kuitenkin töiden jälkeen Lahteen ystäväni luokse ja uskon sen päivän olevan parempi.


Eurokankaassa oli ihan liikaa valinnanvaraa kankaissa joista olisi haluttu tehdä legginsit. Päätettiin miettiä vielä ensi käyntiin asti ;D

Kummasti helpotti edes hetkeksi kun saatiin marjarahkat ja vihreät teet eteemme. Naurukin sitten irtosi...

Lohdutukseksi ostin ruotsalaisen Damernas världin. Olen aikakausilehtien suurkuluttaja. En todellakaan tiedä mihin enää tukkisin kaikkia lehtiäni, kun en raaski heittää poiskaan. Kun takana on ihan turha päivä, haen aina lehden. Ja kun päivä on hyvä, juhlistan sitä hakemalla lehden akateemisen kirjakaupan jumalaisilta lehtihyllyiltä ja siirtymällä Stockmannin Robert´s coffeeseen lattelle.


mekko: Filippa K // farkkutakki:kirpparilta // niittivyö:Lindex(Suviannin) // laukku:Sisley // kengät:Spirit // sukkahousut Suviannilta lainassa

Marc by Marc Jacobs spring2009

Voi voi voi... Minun silmäni näkevät tuon kiharapilven nerona. Kuinka se aina onnistuu? Erilaisten kuosien ja materiaalien yhdistely samassa asussa vaatii tyylitajua oikeanlaisella huumorilla höystettynä. Näissä vaatteissa ei ole koskaan mitään liikaa eikä varsinkaan liian vähän. Uudenlaisia oivalluksia leikkauksissa löytyy taas ja väripaletti on kuin suoraan taivaasta. Jos olisi varaa ostaa täydellinen kukkamekko, lukisi sen lapussa Marc by Marc Jacobs.

Olkaa kilttejä, ja käykää katsomassa koko mallisto, koska se on sen arvoinen! Näihin kuviin tiivistäminen on vaikeaa, koska mallisto on niin moniulotteinen.
www.style.com/fashionshows/complete/S2009RTW-MARC