tämä lakkasi olemasta

No niin. Tätä on meinattu kauan.

Tänään kirjoitan viimeistä kertaa tälle sivulle. Uusi blogi on nyt luotu. En millään jaksanut, enkä halunnutkaan, alkaa muokata tätä blogia taas itseni näköiseksi, vaan halusin uuden. Paremmin olen selvittänyt asian siellä uudella sivulla. :) Olen ollut oikeasti juuri niin kiireinen kuin mitä tänään kommentti-boxissa selitin. Tässä kuitenkin pää syy, miksi en ole edes yrittänyt postata mitään. Halusin säästää kaiken uuteen blogiin. :)

Tusen tack för alla och vi ses snart!

tänne siis mars ----> http://jemapelleviivi.blogspot.com/

<3: Viivi

(ei hitsi, oliko se nyt siinä? no, aina voi tulla takaisin lukemaan vanhoja höpöjä.)

ostin mekon

... jota aion käyttää usein koska se on niin kiva päällä.

Nyt kuitenkin on tarjolla vain sovituskoppikuvaa Beamhillistä. Mekko/tunika on Velourin ja sen kanssa voi käyttää farkkuliiviä, balleriinoja, korkeita kenkiä, mustaa jakkua, valkoisia sukkahousuja, kultaisia ketjuja, hopeista paljettijakkua, pompulahuivia, pillifarkkuja ja lähes kaikki vaatekaappini muita jäseniä.

lauantai oli lämmin päivä

Kello seitsemän oltiin jo matkalla jäähallin kirpparille pääsemään eroon kaikista retuista. Päivä ei ihan parhaalla tavalla alkanut neljän tunnin yöunien jälkeen. Ensin meitä ärsytti kurainen jalanjälki auton sivupeilissä. Sitten automaatti imaisi poikaystävän pankkikortin ja resterödsin huppari sai henkarilta turpaan. Kahden tunnin kaupustelun jälkeen oltiin molemmat kuoleman väsyneitä, kyllästyneitä koko hommaan eikä aamupuurot enää pitänyt mahaa hiljaisena.
Pääsin onneksi eroon säkillisestä tavaraa. Ehkä siksi, että paidat lähti eurolla ja mekot kahdella. Rakkaani päätti, että omat kenkänsä maksaa euron ja takit kaksi. Jos jotain meinaa jäädä, saa ne kaupan päälle.

Loppu päivä kulki noususuhdanteessa, koska kaikki on niin helposti korjattavissa ruualla. Mentiin brunssille Bulevandin Fannyyn ja siitä hypistelemään uusia, ihanempia vaatteita. Onnistuneiden ostosten jälkeen istuttiin auringon laskuun asti parvekkeella ja ryystettiin kahvia. Loppuillasta vähän siideriäkin. Rakastan omaa parveketta, itse istutettuja kukkia ja sitä kun voi rauhassa lukea kirjaa.

Ainot ja reinot.

Noissa kukkaleggareissa kiteytyy kaikki kotiasun kriteerit. Ja miten hyvin ne istuu tuonne aurinkoiselle parvekkeelle.
mekko: samu-jussi koski/marimekko, jakku: gina tricot, huivi: h&m, kengät: topshop, laukku: kirppis

ps. kirpparilta ansaitut rahat ei kuluneet kaupungilla, vaan ovat säästössä kesän reissuja varten.

top 5

what happens?

1.  oman asunnon osto
   
2.  pääsykokeisiin lukeminen
   
3.  töitä...
   
4.  kahvinjuomista parvekkeella
   
5.  kevätlenkkeilyä (joka vuotinen projekti)
   

what inspires?

1.  aurinkoinen sää
   
2.  kesäkukat
   
3.  le corps mince de francoise
   
4.  uusi velourin mekko (tulossa pian)
   
5.  uusi asunto
   

what to buy?

1.  Filippa K: musta merinovillatakki
   
2.  Filippa K: musta trikoohaalari
   
3.  vaatteet siskon yo-juhliin (toive: vaalea, ilmava ja ohut satiinimekko, päälle kaunis liivi)
   
4.  Iittalan iso satumetsä kulho
   
5.  uusi sohva

summerplans!

1. lappiin kalastamaan ja patikoimaan
   
2. Ahvenanmaalle pyöräilemään
   
3. Pori-jazzit ja Duffy
   
4. Flow-festarit ja Lilly Allen
   
5. kukkienistutusta, päivänpaistattelua, aamukahvit kauppatorilla, ulkokirppareita, järvimaisemia, uusia perunoita, SUOMEN KESÄ! 
   

happens next:

1. Jenny Wilson tavastialla
   
2. pikkuhiljaa pakkaamista...
   
3. kesäkenkien käyttöönotto
   
4. uusia kujeita
   
5. ihanissa kaupoissa ihanuuksien ihailu

vapun jälkipuinti

Tänä vappuna tuli vihdoin Kaivarin joukko-picnik koettua! Myönnettäköön, että en ihan tätä odottanut. Hyvin sinne 10 000 muun sekaan kuitenkin mahtui. Puistossa kierrellessä törmäsi grillivartaista mansikka-kerma-kakkuun ja kreikkalaisesta salaatista simaan ja munkkeihin. Eikä silti tarvinnut haikailla naapurin viltille syömään. Oltiin mekin varustauduttu.

Vappu-aaton kuvat on julkaisukelvottomia. Pakko kuitenkin kirjaimellisesti esitellä illan mekkoni. Tykkään siitä kyllä valtavasti! Se palveli edellisen kerran pikkujouluissa ja nyt sitten toisissa bileissään. Asiaan kuuluvasti sukkahousujen väri oli pinkki.

Vappu-päivänä olisi kyllä pitänyt kuvata enemmän sitä valtavaa väen paljoutta siitä huokuvan kevät-fiiliksen vuoksi. Koko talven villapaidoissaan vellonut Suomen kansa on luonut nahkansa ja katukuva on jotain ihan muuta kuin kuukausi sitten. Tuli jopa mieleen, että onkohan tavallinen suomalainen nykyään tyylikkäämpi kuin mihin on totuttu. Ehdottomasti ainakin Helsingissä osataan olla persoonallisia suurimmaksi osaksi hyvällä maulla.

Ivana helsingillä

En kuulu ihmisiin, joiden sähköpostiin tippuu harva se päivä kutsuja ystävämyynteihin ja mallikappale-aleihin. Joskus kuitenkin käy hyvä tuuri ja sattuu paikalle todistamaan, kun unelmien mekkojen hinnat on tiputettu alle puoleen. Tälläkin kertaa se hyvä tuuri kävi kuitenkin siskollani, joka sattui kävelemään Ivana helsingin oven ohi juuri kun siihen oli teipattu ilmoitus näytöskappaleiden ale-myynnistä. Totta kai käytiin seuraavana päivänä kurkkaamassa...

Näitä bambeja aion käydä tiiraamassa myöhemminkin. Täytyy testata, että mahtuisiko niihin myös visa electron. Sitten sellaisen voisi viedä kotiin. Tuo Vilman takana oleva rekki on se, joka kantaa yllään kaikkia niitä alennettuja mekkoja. Koska kyseessä oli näytöksessä palvelleet vaatteet, oli jäljellä vain oikean kokoisia ihanuuksia. Yleensä kun satun ale-rekeille vasta, kun kermat on kuorittu päältä ja jäljellä on aivan vääriä kokoja.

Puolen tunnin sovittelujen jälkeen Vilma päätyi viemään tuon mintun-värisen kassalle asti.
Olin suorastaa hurmiossa tämän mekon täydellisen kirjailun ansiosta. Koska kuvasta ei hirveästi ota selkoa, kerrompa, että helmassa on se suloinen Ivanan bambi. Katsokaa tarkasti, se on hieno! Mekon malli ei kuitenkaan pussimaisuudessaan passannut päälleni, joten en ostanut sitä.
Ostin kuitenkin tämän tiikeri-mekon. Se on kerrassaan täydellinen. Tämän kevään tiikeri-mallistossa tämä on yksi harvoista vaaleista mekoista, ja siksi valitsin sen. Tiedän, että nuo värikkäät jäisi kaapin perälle. Mekkoa voi pitää noin olkaimettomana, tai sitoa edessä roikkuvat satiininauhat niskan taakse. Materiaali on 100% puuvillaa ja tuntuu mummolan vanhalta lakanalta. En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon tykkään tuosta tiikeristä. Se on niin hieno! Minkä kontrastin yksinkertainen, tyttömäinen mekko ja kova, epäesteettinen kirjailu saakaan aikaan. Eipä tarvi ääneen sanoa, mikä tämän vaatteen pointti on. Aion asustaa tämän kasalla hopeisia ketjuja. (Meidän molempien mekot maksoivat a`89E ja ovh oli jotain 250 ja 300 välillä) Parasta oli, kun tiikeriä ei tiputettukaan pussin pohjalle, vaan se sai ympärilleen hienoa paperia ja keltaisen kantonarun.

mitä jos sittenkin...

Tänä keväänä olen miettinyt, että mitä jos lyhyt hameen helma ei olekaan ainut jolle kaapissani on tilaa. Etno-koru ihastuksen lisäksi tämä on myös ajatus, jonka en ihan heti olisi ajatellut tulevan mieleeni. Tähän asti olen vannonut minin nimeen.

Pidemmän helman vein ajatuksen tasolta käytäntöön kun tajusin omistavani jo yhden sääripituisen. Kyseisen mekon helman olen tähän asti kuronut vyöllä ylemmäs, mutta miksipä sitä ei noinkin voisi pitää. Alunperin ihastuinkin tuon Indiskan kukkamekon perinteiseen mummomaisuuteen.

Kuvan ottamisen jälkeen oli jo kiire katsomaan slummien miljonääriä (takuulla paras elokuva koko kuluvana vuonna), eikä ihan tosi ollut aikaa miettiä miten tätä mekkoa käytetään uudella tavalla. Ja oli muuten viimeinen kerta, kun lähdin tänä keväänä ovesta ulos saappaat jalassa. Eläköön kevät!