Ivana helsingillä

En kuulu ihmisiin, joiden sähköpostiin tippuu harva se päivä kutsuja ystävämyynteihin ja mallikappale-aleihin. Joskus kuitenkin käy hyvä tuuri ja sattuu paikalle todistamaan, kun unelmien mekkojen hinnat on tiputettu alle puoleen. Tälläkin kertaa se hyvä tuuri kävi kuitenkin siskollani, joka sattui kävelemään Ivana helsingin oven ohi juuri kun siihen oli teipattu ilmoitus näytöskappaleiden ale-myynnistä. Totta kai käytiin seuraavana päivänä kurkkaamassa...

Näitä bambeja aion käydä tiiraamassa myöhemminkin. Täytyy testata, että mahtuisiko niihin myös visa electron. Sitten sellaisen voisi viedä kotiin. Tuo Vilman takana oleva rekki on se, joka kantaa yllään kaikkia niitä alennettuja mekkoja. Koska kyseessä oli näytöksessä palvelleet vaatteet, oli jäljellä vain oikean kokoisia ihanuuksia. Yleensä kun satun ale-rekeille vasta, kun kermat on kuorittu päältä ja jäljellä on aivan vääriä kokoja.

Puolen tunnin sovittelujen jälkeen Vilma päätyi viemään tuon mintun-värisen kassalle asti.
Olin suorastaa hurmiossa tämän mekon täydellisen kirjailun ansiosta. Koska kuvasta ei hirveästi ota selkoa, kerrompa, että helmassa on se suloinen Ivanan bambi. Katsokaa tarkasti, se on hieno! Mekon malli ei kuitenkaan pussimaisuudessaan passannut päälleni, joten en ostanut sitä.
Ostin kuitenkin tämän tiikeri-mekon. Se on kerrassaan täydellinen. Tämän kevään tiikeri-mallistossa tämä on yksi harvoista vaaleista mekoista, ja siksi valitsin sen. Tiedän, että nuo värikkäät jäisi kaapin perälle. Mekkoa voi pitää noin olkaimettomana, tai sitoa edessä roikkuvat satiininauhat niskan taakse. Materiaali on 100% puuvillaa ja tuntuu mummolan vanhalta lakanalta. En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon tykkään tuosta tiikeristä. Se on niin hieno! Minkä kontrastin yksinkertainen, tyttömäinen mekko ja kova, epäesteettinen kirjailu saakaan aikaan. Eipä tarvi ääneen sanoa, mikä tämän vaatteen pointti on. Aion asustaa tämän kasalla hopeisia ketjuja. (Meidän molempien mekot maksoivat a`89E ja ovh oli jotain 250 ja 300 välillä) Parasta oli, kun tiikeriä ei tiputettukaan pussin pohjalle, vaan se sai ympärilleen hienoa paperia ja keltaisen kantonarun.

mitä jos sittenkin...

Tänä keväänä olen miettinyt, että mitä jos lyhyt hameen helma ei olekaan ainut jolle kaapissani on tilaa. Etno-koru ihastuksen lisäksi tämä on myös ajatus, jonka en ihan heti olisi ajatellut tulevan mieleeni. Tähän asti olen vannonut minin nimeen.

Pidemmän helman vein ajatuksen tasolta käytäntöön kun tajusin omistavani jo yhden sääripituisen. Kyseisen mekon helman olen tähän asti kuronut vyöllä ylemmäs, mutta miksipä sitä ei noinkin voisi pitää. Alunperin ihastuinkin tuon Indiskan kukkamekon perinteiseen mummomaisuuteen.

Kuvan ottamisen jälkeen oli jo kiire katsomaan slummien miljonääriä (takuulla paras elokuva koko kuluvana vuonna), eikä ihan tosi ollut aikaa miettiä miten tätä mekkoa käytetään uudella tavalla. Ja oli muuten viimeinen kerta, kun lähdin tänä keväänä ovesta ulos saappaat jalassa. Eläköön kevät!

etno-koruja

Omaksi yllätyksekseni olen vaivihkaan ihastunut etnisiin koruihin. Viime viikkojen ajatukset massiivisista ketjuista kaulalla ovat vaihtuneet haaveisiin astetta sirommista koruista. Siskokaan ei kuulemma olisi uskonut, että tällaiset ajatukset alkaisi minun päässä koskaan pyöriä. En muutenkaan käytä lähes ollenkaan koruja, niin entä sitten tällaisia korujenkoruja.

Olen kuitenkin jo suunnitellut, miten saisin ne toimimaan päälläni. Olen vakuuttunut, että molemmat allaolevista koruista (kaulakoru h&m ja rannerengas Mango) toisivat oikeanlaista särmää revittyihin farkkuihin ja valkoisiin t-paitoihin. Viime kesänä Lontoosta ostamani hapsusandaalit parittaisen näiden korujen kanssa. Ostin muuten juuri eilen kaksi farkkupaitaa kierrätyskeskukesta, joten yllä olevan asunkin pystyisin rakentamaan tuon h&m:n korun avulla. Mitä enemmän tätä mielessäni pyörittelen, sitä kovempi huoli korujen saatavuudesta kasvaa. Ainakin h&m:n nettikaupassa noita koruja oli vielä hopeisina ja tuollaisena kuparisena.

Taas olen onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, että pienellä asialla piristän koko vaatevarastoani, ja että tällä kertaa nämä korut pelastaisivat koko kesäni pukeutumisongelmilta. Ei mitään vaikeaa psykologiaa.

kuvat: mango, H&M, garancé dore

aamu-usva

Jätin tänä pääsiäisenä lomat pitämättä. Koska perjantain olin kuitenkin sattumalta vapaalla, päätin, että nyt on minikaupunkiloma paikallaan. Niimpä varattiin kullan kanssa hotelli Turusta. Mitään kaupungilla kiertelyä ja ravintolassa syömistä kummempaa ei tehty, mutta kotiin lähdettäessä ajateltiin koukata Ruissalon kautta. Vaikka aluksi harmitti, ettei aurinkoisen säät osunut näille päiville, oli loppujen lopuksi utuinen usva paljon parempi. Ihme ja kumma, ettei ratin takana istuvalla mennyt hermo, vaikka oli ihan pakko pysähdellä kilometrin välein ottamaan kuvia. 

Pistää vähän vihaksi, kun jouduin laittamaan kuvat tänne näin pieninä. Nyt ne ei oikein pääse oikeuksiinsa. Uuden koneen myötä joudun opettelemaan uuden käyttöjärjestelmän, ja muutenkin tämä omppu toimii ihan eri tavalla kuin muut koneet. Eli todellisuudessa pistää vihaksi se, etten saanut pienennettyä kuvia photo bucketista liittämisen jälkeen niin, että ne olisi näkynyt kokonaisina. Voitteko kuvitella? Ja kertokaa ihmeessä, jos tiedätte miten se tapahtuu. :)