skip to main |
skip to sidebar
Lauralta tuli tehtävänanto:
- go to the 4th folder in your computer where you store your pictures.
- pick the 4th picture in that folder.
- explain the picture.
- tag 4 people to do the same!
Koska käyttämäni kone ei ole oma, on tälle kovolle tallennettuna vain ne kuvani, jotka ehdittiin siirtää ennen oman koneen hajoamista. Tämä kuva joka nyt sattui osumaan noille koordinaateille on otettu viime kesänä, samana päivänä kun haikara toi meille oman vauvan. Onni on kuvassa vasta 8 viikkoa ja erittäin pörröinen. Kuva on joko vahinkolaukaus tai pikaisesti räpsäisty. Nykyään meillä asuu kohta vuoden vanha iso kollikissa. Edelleenkään ei henkistä kasvua kuitenkaan ole tapahtunut.
No nyt tuli lunta ja on valkoista, mutta kun pari päivää sitten rämmin vielä loskassa ja palelin, piristi kummasti kun iPodista soi Au revoir simone. Kun laittaa silmät kiinni voi kuvitella joko olevansa lapissa täydellisten kinosten keskellä tai vaihtoehtoisesti kesäisillä Alpeilla poimimassa kukkia. Aika hyvä pakokeino kesää odotellessa. Au revoir simonea voi ihastella ja kuunnella täällä. Nettisivutkin lumoaa. MySpacessa lisää musiikkia. En osaa liittää tänne suoraan videoita. :/
Kuten kaikkina muinakin pimeän ajanjaksoina, myös tänä talvena koitti hetki, jolloin kaikki tummat sävyt ja mukavat vaatteet ottivat yliotteen ajatuksissani. Pukeutuessani pelkkään mustaan, koen myös samalla pukeutuvani yksinkertaisesti. Alla olevia Filippa K.n tämän talven malliston inspiraatio-kuvia katsoessa voi siitä yksinkertaisuudesta olla montaa mieltä. Omassa tajunnassani yksinkertaisuus on kai sitten harmoniaa eikä välttämättä minimalismia. Kun mielikään ei näin talvella varsinaisesti räisky, tykkään että myös vaatteet ikään kuin sulautuvat toisiinsa.
Eniten tukkään tuon karvaliiviin muihin vaatteisiin tuomasta erilaisesta ulottuvuudesta, omaksi yllätyksekseni violeteista sukkahousuista, jakku-neule-kombinaatiosta, nilkkureista ja lyhyistä hameista. Ostin Tukholmasta Filippa K.n mustan merinovilla-neulepaidan, enkä malta odottaa että saan yhdistää sen chinosten kanssa kuten kolmannessa kuvassa. Teen sen heti kun nilkkurini saapuu h&m:ltä tilattuina.
Tässä vielä pari random kuvaa Lookbookista. Näissä on myös aika paljon sitä mitä aamuisin päälleni nyt huvittaa kiskaista. Etenkin tuon valkoisen mekon ja liivin yhdistelmä on loistava. Olen muuten aika varma, että tuon ekan kuvan kaulahuivi on tämä huivi American apparellilta. Nyt jo pistää vihaksi etten ostanut Tukholmasta omaani niiden kahdenkymmenen värivaihtoehdon joukosta.
Myös tämä laukku jäi kaivelemaan viikonlopun Ruotsin pikavisiitiltä. Ehdin käydä vain Filippa K.n pienessä putiikissa, missä ei tietenkään ollut kyseistä laukkua kuin kevään väreissä. Isommasta liikkeestä se olisi varmasti löytynyt vieläpä -50%. Tänään aion vielä katsastaa Helsingin liikkeen, mutta varautunut olen tulemaan kotiin tyhjin käsin. Masennun kun näen tämän täydellisen kuten Mintulla.
Yksi ulkomaanmatkojen ehdoton kohokohta on paikallinen ruoka. Omassa suussani voiton suomalaisesta kotiruoasta vie kiinalainen, italialainen, intialainen, espanjalainen ja ehkä myös thaimaalainen ruoka. Koko viikkoa en kuitenkaan jaksanut riisiä syödä.
Kaksi ylintä kuvaa on paikallisilta karnevaaleilta. Rantakadun koko pituudelta oli pystytetty kojuja joissa myytiin naurettavaan hintaan mm. kalaa, simpukoita, paikallisia curryja ja hedelmiä. Silmien edessä sekottui myös smoothie itse valituista hedelmistä. Sesongin vuoksi joka paikka notkui ananasta, papaijaa, vesimelonia ja jonkin verran myös mangoa. Kuten näkyy ei muitakaan hedelmiä vaikea ollut löytää. Voin myös kertoa, että oikeasti mango ei maistu siltä mitä meidän kaupoissa myydään. Eikä banaani.
Phuketin pääkaupungissa Phuket townissa järjestetään joka viikonloppu paikaillisten suosimat iltamarkkinat. Niiden kojujen välissä olisin voinut tuhlata kaikki rahani ruokaan (mikä on käytännön mahdottomuus niillä hinnoilla). Ylläolevan kuvan kastikkeista en vain yksinkertaisesti kyennyt valitsemaan omaani. Joukossa on kanaa, nautaa, sikaa, rapuja, kookosmaitoa, sitruunaruohoa, curryja, osterikastiketta... Vatsani täytin loppujenlopuksi paikallisilla susheilla jotka oli japanilaisia parempia. Yhden rullan hintaa on turha ruveta laskemaan euroissa. Kymmenen maksoi kutakuinkin 1,5E.
Joka kadun kulmalta löytyi pieni kärry ja thai-nainen kääntelemästä lättyjä. Väliin sai banaania, suklaata, ananasta tai jotain muuta kymmenistä vaihtoehdoista. Yllä valmistuu paras vaihtoehto. Päälle valutettiin jotain kookossiirappia ja hienoa sokeria.
Paikallisista ruoista eniten loman aikana söin keittoja ja sweet & sour kanaa. Vaikka molemmat yhdistäisi samaan laskuun, jäisi loppu summa alle neljän euron. Helposti.
Aloitan rannoista, koska meri ja hiekkaranta kuuluvat aika oleellisena osana etelänmatkoihin. Phuketin yksi parhaista puolista oli se, että vartin ajomatkan päässä oli monta erilaista rantaa. Meidän hotelli oli Karonilla ja tuktukilla pääsi helposti viereisille hiljaisemmille rannoille Katalle ja Nai Harnille. Veneellä olisi myös päässyt muulta liikenteeltä piilossa olevalle Freedombeachille. Aika vain meidän kohdalla loppui kesken. Venematkasta olisi myös kiskottu törkyhinta.
Leppoisaa rantafiilistä välittämässä oli sympaattisia telttakatoksen alla parilla pöydällä varustettuja "kioskeja". Tuoreita hedelmiä, virvoitusjuomia, huurteista olutta, plendattuja hedelmäjuomia, sandwichejä...
Ihan oikeasti heräsin puolina aamuista seitsemältä aamulenkille. Enkä ollut yksin. Vesirajassa kiemurteli yksi jos toinenkin juoksureitti. Ja kun aurinko nousi niin suunnattiin heti hotellille suihkuun ja aamupalalle. Muuten ei olisi enää saanut happea.
Jos ei kuvista välity, niin paikan päällä oli KUUMA. Ilman tuulta joutui haukkomaan henkeä ja lähinnä lukea lehtiä varjon alla. Etenkin noilla pienillä rannoilla seisova ilma meinasi pilata ruskean ihon metsästyksen. Vesi oli myös lämmintä, ei kovin vilvoittavaa. Rannat oli kuitenkin hitaastisyveneviä, joten vedessä oli ihana lillua. Ja ihan silmiä häikäisi se turkoosi väri. Nyt kun taas palelen sisällä ja ulkona, on tuskallista muistella minkälaista oli noilla rannoilla.
Ihan näin kauan en ole ollut nauttimassa rannalla makaamisesta. Olisinkin. Välipäiviksi suuntasin vanhempien luo pohjanmaalle. Siellä kärsin ensin kuumeesta ja sitten pikkuhiljaa pahenevasta vatsataudista. Neljän päivän jälkeen minä ja vatsakrampit suunnattiin lääkärin luo ja saatiin viikko lisää lomaa. Thaimaan tuliaisina otin kotiin mukaan kambylo-nimisen bakteerin. Sitten lomailtiin vaihteeksi viikko pakkasessa. Uutta vuotta vietin makuuasennosta käsin ja loppiaseen asti olin tekemättä mitään. Nyt kun viikon on tässä yritetty saada rytmistä kiinni, sain viimein aikaiseksi pyytää kultaa laittamaan reissukuvat koneelle. Sekin oli ison kiven takana. Olen pahoillani laiskuudestani ja tänne jättämäni arvonnan heitteillejätöstä. Loppuviikkoon lupaan tiivistä kokemukseni hymyilevän kansan maasta.
Tässä vielä loistokas arpajaispalkintoni. Halpojen hintojen lomassa shoppailuani tietenkin rajoitti se ettei tulevasta omistajasta ollut hajuakaan, vaatteita ja niiden käyttäjiä on niin monen kokoisia, suuri osa matkalaukkuni vapaasta tilasta oli annettu jo toisaalle, eikä postissakaan viitsi mitä tahansa lähetellä. Löydettyäni Patong-beachin ostoskeskuksesta brittiläisen Bootsin olin kuitenkin innoissani otamassa purnukoita ja ihmevoiteita. Kuka ei rakastaisi kosmetiikasta ja rasvoista pursuilevaa kylppärinkaappia? Tätä varten ostin siis matkakokoiset kosteuttavan coconut-hoitoaineen ja appelsiini-bodybutterin. Kunnon Thaimaa-tuliaisina on sitten pieni vaaleanpunainen norsu-avaimenperä ja sille kaveriksi kolikkokukkaro.
Napsauta kuvaa niin pystyy lukemaan tekstit purkkien kyljestä. :)
Jotta tämä olisi reilua ja kaikki ehtisivät rekisteröidä lomaltapaluuni, arvon tuliaiset vasta sunnuntaina 11.1 aamulla. Siihen asti saa toki vielä kertoa mielipiteensä.
see you soon!
