Hiusunelmointia

Erityisesti haaveilen etuhiuksista. Kaikinpuolin tulen hulluksi näiden ylikasvaneiden, juurikasvuisten ja haperoiden hiusteni kanssa. Tuntuu, että näen koko ajan mitä makeimman värisiä ja parhaiten leikattuja hiuksia. Pystyn samaistumaan siihen vastatrimmattuun oloon ja tuntuu, että ajatuksetkaan ei kulje kirkkaasti kun hiusväri on niin haalistunut. Tahtoisin jo pörröttää uutta suoraa etutukkaa ja silotella kiiltäväksi käsiteltyjä latvoja.

Tahdon, että tulevat etuhiukseni on sen verran pitkät, että ne saa huiskaistua myös sivuun kun alkaa ärsyttää. Monesti olen yrittänyt myös pitää niitä pinnillä tai pannalla kokonaan poissa, mutta yleensä tunnen oloni alastomaksi ja häiritsee hirveästi. Nyt kun nämä hiukset tässä pikkuhiljaa alkaa huiskia takapuolessa asti ahkeran kasvatuksen ansiosta, olen luvannut itselleni yrittää paremmin. Lyhyeen polkkaani se olikin ehkä huono yhtälö...


Tuohon kirjastontädin nutturamuotiin olen muuten ihastunut tosissani. The Sartorialistin kuvaamien suloisten tyttöjen kampaukset ovat juuri niitä ainoita, joita osaan itselleni väkertää. Omien hiusteni pituus ei ihan riitä tuollaisiin pään yli vedettyihin lettisykeröihin, mutta pian, pian. (Voi miten mukavalta ja ihanan väriseltä tuo neuletakki näyttääkään!)

AAARGGHH!! Näännyn odottaessani vielä lähes kaksi viikkoa kampaajalle pääsyä!! Olen muuten laittanut jo kalenteriin päivän, jolle varaan heti seuraavan ajan. Aion palata kuusiviikkoisiin jaksoihin parturointikertojen välillä. Olen saanut nyt opetuksen, ja vastedes aion pitää kuontaloni karehdittavassa kunnossa päivästä, viikosta ja vuodenajasta riippumatta. (jeah, right. no siis leikkuun ja värjäyksen osalta.)

ps. Nyt Heroldin Kimi laulelee sulosointuja kaiuttimissamme. Jos nautit kauniistaa, melodisesta fiilistelymusiikista, suosittelen vilpittömästi. Varmasti tulee hyvälle tuulelle!