Arghh... Mikä hame! Tuollaisen tekisi itsekin keltaisesta kankaasta, mustasta tyllistä ja valkoisesta paksusta resorinauhasta. Voi kun saisikin aikaiseksi. Tehkää joku taitava, niin maksan palkan siitä. :) On muuten ilo, että yhä enemmän punaisella matolla nähdään vaatteiden kantajien omaakin persoonaa, eikä vain klassisia mekon linjoja.
Taas polvisukkia ja pitsiä, joita olen aiemminkin hihkunut. Taidankin pikkujouluihin pukea satiinimekon sukkieni seuraksi. Ja keskimmäisen kuvan syytä, että perjantain palkan myötä on ihan pakko hakea tuollainen pitsipaita. Olen kuitenkin ihan ylpeä, että kolme viikkoa jopa olen pystynyt sitä vastustelemaan. Tuo yhdistelmä mustan löysän mekon kanssa on loisto!
On harvoja tilaisuuksia, joissa mielestäni kuuluu olla juhlavuuden lisäksi konservatiivinen ja jäykän asiallinen. Tästä on hyvä ottaa mallia: juhlava mekko kultatehostein on juuri sopiva moneen menoon, kun sen kanssa parittaa matalat kengät ja nahkatakin. Myöskään jakun ei ole tarkoitus (etenkään tällä sesongilla) olla ainoastaan bisnes-lookin juuret.
Tämän syksyn suuri ihastukseni on valkoinen mekko-mustat sukkahousut yhdistelmä. Yllättäen kaipaan kermanvaalean mekkoni rinnalle myös vitivalkoista kumppania. Tässäkin asussa on jotenkin juuri sopivasti kaikkea ja hyvässä harmoniassa vielä. Ruskeat herrain-kengät tuovat sopivasti särmää muuten musta-valkoiseen asuun.
Juuri näin hyvältä näyttää pitsimekko kunnon nahkarotsin kanssa. Mikään ei näytä harkitulta, vaikka juuri sitä onkin. Kuvitelkaa, jos nuo maiharit olisi yhdistetty ensimmäisen kuvan nahkatakin kanssa ja ensimmäisen kuvan ballerinat jälkimmäisen kuvan hameen kanssa. Ihan kiva edelleen, mutta olisiko Geldolfin tyyli sitten enää niin kovinkaan seurattua?
