lauantai oli lämmin päivä

Kello seitsemän oltiin jo matkalla jäähallin kirpparille pääsemään eroon kaikista retuista. Päivä ei ihan parhaalla tavalla alkanut neljän tunnin yöunien jälkeen. Ensin meitä ärsytti kurainen jalanjälki auton sivupeilissä. Sitten automaatti imaisi poikaystävän pankkikortin ja resterödsin huppari sai henkarilta turpaan. Kahden tunnin kaupustelun jälkeen oltiin molemmat kuoleman väsyneitä, kyllästyneitä koko hommaan eikä aamupuurot enää pitänyt mahaa hiljaisena.
Pääsin onneksi eroon säkillisestä tavaraa. Ehkä siksi, että paidat lähti eurolla ja mekot kahdella. Rakkaani päätti, että omat kenkänsä maksaa euron ja takit kaksi. Jos jotain meinaa jäädä, saa ne kaupan päälle.

Loppu päivä kulki noususuhdanteessa, koska kaikki on niin helposti korjattavissa ruualla. Mentiin brunssille Bulevandin Fannyyn ja siitä hypistelemään uusia, ihanempia vaatteita. Onnistuneiden ostosten jälkeen istuttiin auringon laskuun asti parvekkeella ja ryystettiin kahvia. Loppuillasta vähän siideriäkin. Rakastan omaa parveketta, itse istutettuja kukkia ja sitä kun voi rauhassa lukea kirjaa.

Ainot ja reinot.

Noissa kukkaleggareissa kiteytyy kaikki kotiasun kriteerit. Ja miten hyvin ne istuu tuonne aurinkoiselle parvekkeelle.
mekko: samu-jussi koski/marimekko, jakku: gina tricot, huivi: h&m, kengät: topshop, laukku: kirppis

ps. kirpparilta ansaitut rahat ei kuluneet kaupungilla, vaan ovat säästössä kesän reissuja varten.

vapun jälkipuinti

Tänä vappuna tuli vihdoin Kaivarin joukko-picnik koettua! Myönnettäköön, että en ihan tätä odottanut. Hyvin sinne 10 000 muun sekaan kuitenkin mahtui. Puistossa kierrellessä törmäsi grillivartaista mansikka-kerma-kakkuun ja kreikkalaisesta salaatista simaan ja munkkeihin. Eikä silti tarvinnut haikailla naapurin viltille syömään. Oltiin mekin varustauduttu.

Vappu-aaton kuvat on julkaisukelvottomia. Pakko kuitenkin kirjaimellisesti esitellä illan mekkoni. Tykkään siitä kyllä valtavasti! Se palveli edellisen kerran pikkujouluissa ja nyt sitten toisissa bileissään. Asiaan kuuluvasti sukkahousujen väri oli pinkki.

Vappu-päivänä olisi kyllä pitänyt kuvata enemmän sitä valtavaa väen paljoutta siitä huokuvan kevät-fiiliksen vuoksi. Koko talven villapaidoissaan vellonut Suomen kansa on luonut nahkansa ja katukuva on jotain ihan muuta kuin kuukausi sitten. Tuli jopa mieleen, että onkohan tavallinen suomalainen nykyään tyylikkäämpi kuin mihin on totuttu. Ehdottomasti ainakin Helsingissä osataan olla persoonallisia suurimmaksi osaksi hyvällä maulla.

Ivana helsingillä

En kuulu ihmisiin, joiden sähköpostiin tippuu harva se päivä kutsuja ystävämyynteihin ja mallikappale-aleihin. Joskus kuitenkin käy hyvä tuuri ja sattuu paikalle todistamaan, kun unelmien mekkojen hinnat on tiputettu alle puoleen. Tälläkin kertaa se hyvä tuuri kävi kuitenkin siskollani, joka sattui kävelemään Ivana helsingin oven ohi juuri kun siihen oli teipattu ilmoitus näytöskappaleiden ale-myynnistä. Totta kai käytiin seuraavana päivänä kurkkaamassa...

Näitä bambeja aion käydä tiiraamassa myöhemminkin. Täytyy testata, että mahtuisiko niihin myös visa electron. Sitten sellaisen voisi viedä kotiin. Tuo Vilman takana oleva rekki on se, joka kantaa yllään kaikkia niitä alennettuja mekkoja. Koska kyseessä oli näytöksessä palvelleet vaatteet, oli jäljellä vain oikean kokoisia ihanuuksia. Yleensä kun satun ale-rekeille vasta, kun kermat on kuorittu päältä ja jäljellä on aivan vääriä kokoja.

Puolen tunnin sovittelujen jälkeen Vilma päätyi viemään tuon mintun-värisen kassalle asti.
Olin suorastaa hurmiossa tämän mekon täydellisen kirjailun ansiosta. Koska kuvasta ei hirveästi ota selkoa, kerrompa, että helmassa on se suloinen Ivanan bambi. Katsokaa tarkasti, se on hieno! Mekon malli ei kuitenkaan pussimaisuudessaan passannut päälleni, joten en ostanut sitä.
Ostin kuitenkin tämän tiikeri-mekon. Se on kerrassaan täydellinen. Tämän kevään tiikeri-mallistossa tämä on yksi harvoista vaaleista mekoista, ja siksi valitsin sen. Tiedän, että nuo värikkäät jäisi kaapin perälle. Mekkoa voi pitää noin olkaimettomana, tai sitoa edessä roikkuvat satiininauhat niskan taakse. Materiaali on 100% puuvillaa ja tuntuu mummolan vanhalta lakanalta. En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon tykkään tuosta tiikeristä. Se on niin hieno! Minkä kontrastin yksinkertainen, tyttömäinen mekko ja kova, epäesteettinen kirjailu saakaan aikaan. Eipä tarvi ääneen sanoa, mikä tämän vaatteen pointti on. Aion asustaa tämän kasalla hopeisia ketjuja. (Meidän molempien mekot maksoivat a`89E ja ovh oli jotain 250 ja 300 välillä) Parasta oli, kun tiikeriä ei tiputettukaan pussin pohjalle, vaan se sai ympärilleen hienoa paperia ja keltaisen kantonarun.

Tiistai 14.14.08

No niin. Nyt olisi vihdoinkin aika kertoa viime tiistaisesta mukavasta päivästä. Voi sitten aloittaa uuden viikon puhtaalta pöydältä. :)

Ohjelmassa olis siis Erottaja shoppailua ilman ostoksia, Design museo ja elokuvaa Engelissä. Kyseessä oli ensimmäinen päivä pitkään aikaan, kun ehdittiin Vilman kanssa tehdä oikeasti jotain.

Kävin Design forumilla ensimmäistä kertaa pitkäaikaisista aikeista huolimatta. Tämän hetkiset näyttelyt eivät kauheasti vakuuttaneet, mutta samassa yhteydessä oleva Design forum shop sai minyt intoutumaan. Koko paikka pursuili kaikkea kivaa Lumi accesoriesin laukuista Seccon mangneetteihin. Tässä joku päivä aion käydä tutustumassa todella mielenkiintoiseen kirjatarjontaan paremmalla ajalla. Hyllystä löytyi paljon mm. inspiroivia valokuva ja design kirjoja. Aion haastaa itseni ostamaan kaikki joululahjani sieltä. Varmasti saa antaa yksilöllisiä lahjoja ja samalla tukea monia suomalaisia tekijöitä. Koko kaupan ydin onkin siinä, että tuotteet ovat varmasti suomalaisia, eikä mitään massatuotantoa. Hyvä tilaisuus pienille suurille taitureille loistaa. (Kuvassa muuten uuden My o My-liikkeen pienimuotoista piilomainontaa. Valitettavasti tuohon aikaan paikka oli jo kiinni. Pienellä kurkkimisella sai kyllä selville, että kauppa on täynnä kaikkea kivaa.)

Käytiin myös tiirailemassa uutta Rehab-liikettä. Vaikka liikkeen tyyli ei näin ulkoisesti vaikutakaan omaltani, löytyy ikkunasta monta merkkiä jotka herättävät mielenkiintoa. Koska avajaiset sitten jäivät väliin, täytyy suunnata nokka Erottajalle lähiaikoina. Tiistaina ei sisälle ehditty.

Vierestä löytyy yksi ehdoton suosikkini. Urban A:n Erottajan putiikissa en ole aikaisemmin käynyt. Ainoastaan Isossa omenassa... Koko kauppa pursuilee ostettavaa. Tiistaina matkaan olisi lähtenyt (palkka tuli vasta seuraavana päivänä :/) ihanat mansikka-korvikset, niiiin nätti kaulakoru, kukkaruukkuja, sukkahousut ja vaatteita en viitsinyt edes katsoa. Ja kuinka vaaleanpunainen "Travel laundry-bag" voikaan parantaa mielentilaa niin huomattavasti. 12 euron pussukka on otettava mukaan seuraavalle reissulle. Se saa varmasti likapyykin tuoksumaan hyvälle.

Koska oli pakko päästä lepuuttamaan jalkoja noiden 12 sentin korkojen vuoksi, löydettiin kotoisa Bar Esplanadi (tai joku sellainen). Kassaneiti soitti siinä samalla levyjä, sisustuksena oli punaista ja sinistä seinää, bänditarroja, alumiinilamppuja ja silti paikka oli yhtäaikaa tyylikäs. Käykää itse katsomassa. En osaa selittää. :) Siinä hurmiossa päätin kahvin sijaan juoda viiniä. Paikka ei muuten ole edes kallis sijainnistaan huolimatta. Iso kahvi+12cl hyvää viiniä=5,9€

Jos et ole koskaa katsonut elokuvaa kino Engelissä, olisi jo korkein aika. Cinema Mondon elokuvat ovat suurimmaksi osaksi hyviä, eikä missään Finnkinon teatterissa saa sellaista fiilistä elokuvan katsomisesta. Pieni teatteri ei koskaan ole tupaten täynnä ja luulen että elokuvat näytetään vanhalta kunnon kaitafilmiltä. Ainakin luulen kuulevani kun nauha rätisee.

Tällä kertaa kävimme katsomassa Leijapoikaa. Olin nähnyt kyseisen jo kerran aiemminkin, mutta sen verran lähtemättömän vaikutuksen elokuva minuun teki, että toinen katselukerta oli tervetullut. Elokuva on sekä surullinen, tuskainen ja opettava, mutta ennen kaikkea koskettava ja liikuttava. Tarina kertoo kahdesta Kabulilaisesta pojasta, ylimmästä ystävästä jotka ovat toisilleen kuin veljiä. Kurjien tapahtumien myötä poikien välille kasvaa kuilu ja lopulta sota repii Amirin ja Hassanin eroon toisistaan. Poikien kasvettua aikuisiksi maailma on ehtinyt muuttua paljon. Amir palaa Amerikasta 20 vuoden jälkeen hajalle revittyyn Afganistaniin. Alkaa vaikea matka sovintoon salaisuuksien ja riskien kohtaamisen kautta. Elokuva on koskettava tarina ystävyydestä, kammottavista virheistä ja ennen kaikkea rakkauden merkityksestä. Elokuvan katsominen kuivin silmin on lähes mahdotonta. Lopputekstien aikaan teki mieli nyyhkyttää ääneen. Elokuva perustuu samannimiseen Khaled Hossainin kirjaan.

hame:uff // takki:kirppis // kengät:Topshop // neuletakki:vero moda // laukku:Sisley // sifonkipaita: h&m trend // korut:pieces

ps.kyllä huomaa, että oma kamerani on ollut varikolla kun näitä kuvia on otettu. ;)

Tällaista tänään

Tämä päivä ei todellakaan mennyt ihan putkeen. Koko päivän olen takunnut niin pölynimurinjohdon kuin tietokoneen hiiren kanssa. Unohdin palauttaa lainaelokuvat ja nyt tulee sakkoja. Pyörälenkillä en kuitenkaan onneksi loukannut itseäni (tosin myöskään pyöräni lukko ei toimi kunnolla). Kangaskaupasta ei löytynyt yhtään inspiraatiota olohuoneen verhoihin. Kaupungilla halusimme yhden vaivaisen kupin teetä, mutta ensimmäisessä kahvilassa ei käynytkään VisaElectron ja toisessa saimme juuri istumaan päästyämme tietää, että se on menossa kiinni. Ramppasimme siis pitkin kaupunkia turhaan. Nyt saan tämän kuulostamaan todella dramaattiselta, mutta ihan oikeasti taisin nousta sängystä väärällä jalalla. Kaupungilta kotiin lähtiessäni kaikilla näytti olevan jo hyvä tuntuma perjantai-fiilikseen, mutta minä tietenkin nousen yöllä kolmeta töihin. Että tällaista tänään. Huomenna lähden kuitenkin töiden jälkeen Lahteen ystäväni luokse ja uskon sen päivän olevan parempi.


Eurokankaassa oli ihan liikaa valinnanvaraa kankaissa joista olisi haluttu tehdä legginsit. Päätettiin miettiä vielä ensi käyntiin asti ;D

Kummasti helpotti edes hetkeksi kun saatiin marjarahkat ja vihreät teet eteemme. Naurukin sitten irtosi...

Lohdutukseksi ostin ruotsalaisen Damernas världin. Olen aikakausilehtien suurkuluttaja. En todellakaan tiedä mihin enää tukkisin kaikkia lehtiäni, kun en raaski heittää poiskaan. Kun takana on ihan turha päivä, haen aina lehden. Ja kun päivä on hyvä, juhlistan sitä hakemalla lehden akateemisen kirjakaupan jumalaisilta lehtihyllyiltä ja siirtymällä Stockmannin Robert´s coffeeseen lattelle.


mekko: Filippa K // farkkutakki:kirpparilta // niittivyö:Lindex(Suviannin) // laukku:Sisley // kengät:Spirit // sukkahousut Suviannilta lainassa